Valoreseptoreiden spektraalisen herkkyyden määritys

ERG-mittausta voidaan käyttää valoreseptoreiden spektraalisen herkkyyden määrittämiseen. ERG-signaali sisältää retinan kaikkien reseptoreiden tuottaman valovasteen, josta yksittäisen reseptorityypin tuottaman kontribuution erottamiseen voidaan käyttää useita eri menetelmiä [7]. Jos herkkyysspektrit ovat tarpeeksi kaukana toisistaan, eri reseptorityyppien tuottama signaali saadaan esille yksinkertaisesti käyttämällä stimulusvaloja eri aallonpituuksilla. Valitettavasti herkkyysspektrit menevät aina jossain määrin päällekkäin. Tällöin voidaan pyrkiä eliminoimaan ei-haluttu signaali käyttämällä sopivaa taustavaloa, joka valoadaptoi (epäherkistää) reseptorityypin, jonka signaali halutaan eliminoida. Pyrkimyksenä on, että taustavalossa epäherkistynyt reseptorityyppi ei reagoi sopivasti valituille (heikoille) stimuluksille.

Vastekinetiikkaa voidaan hyödyntää sauvojen ja tappien erottamiseen. Voimakkaan valostimuluksen seurauksena sauvojen pimeävirta pysyy saturoituneena huomattavasti pidempään kuin tappien. Näin suhteellisen puhdas tappisignaali voidaan mitata antamalla preparaatille kaksi peräkkäistä valosalamaa. Ensin annetaan voimakas stimulus, jonka tarkoitus on saturoida sauvat. Tällöin myös tapit tuottavat valovasteen, jos reseptorityyppien spektrit ovat lähellä toisiaan, mutta tapit toipuvat stimulusvalon jälkeen huomattavasti nopeammin kuin sauvat. Toinen valosalama annetaan tappien pimeävirran palattua normaalitasolle, jolloin sauvat ovat vielä saturoituneita eivätkä reagoi tähän varsinaiseen testistimulukseen.

Reseptorityyppien spektraalisen herkkyyden määrittämistä varten tarvitaan toimintakäyrän herkkyysparametri, joten kunkin reseptorityypin vaste täytyy määrittää usealla eri intensiteetillä. Kun vasteita tämän lisäksi pyritään mittaamaan mahdollisimman suurella määrällä eri aallonpituuksia ja keskiarvoistusta varten useita vasteita kullekin stimulukselle, tämän tyyppinen koe tuottaa varsin suuren määrän rekisteröityä signaalidataa.