Termit ja lyhenteet

aksoni

Hermosolun viejähaarake. Ohut ja pitkä hermosolun solukalvon uloke, joka välittää hermosolun signaalin muille hermosoluille.

aktiopotentiaali

Hermosoluissa syntyvä pulssimainen sähköinen signaali, joka etenee muotonsa säilyttäen hermosolun aksonissa. Hermosolujen välittämän informaation voidaan ajatella olevan koodattu aktiopotentiaalien aikajakautumaan.

ASCII

Lyhenne sanoista American Standard Code for Information Interchange. Standardi merkkien esittämiseen numeroina.

BCD

Lyhenne sanoista Binary Coded Decimal. Lukujen koodaustapa, joka säilyttää kymmenjärjestelmässä esitettyjen lukujen tarkkuuden.

BGI

Lyhenne sanoista Borland Graphics Interface. Graafinen ohjelmointirajapinta, jota useat Borlandin ohjelmointikielet käyttävät MS DOS ympäristössä.

CASE

Lyhenne sanoista Computer Aided Software Engineering. Nimikettä käytetään varsin usein puhuttaessa ohjelmistoista, joiden tarkoitus on helpottaa ohjelmistotyön suunnitteluvaihetta (mallinnus, analyysi, simulointi jne.).

CPU

Lyhenne sanoista Central Processing Unit. Lyhennettä käytetään tietokoneen mikroprosessorista.

dendriitti

Hermosolun tuojahaarake. Hermosolun voidaan ajatella keräävän informaatiota dendriiteistään. Dentriittipuun ärsytyksen seurauksena hermosolun kalvojännite nousee, ja kalvojännitteen noustessa riittävästi solu laukaisee aktiopotentiaalin aksoniinsa.

destruktori

Kun luokan instanssi tuhotaan, kutsutaan samassa yhteydessä usein luokalle määriteltyä erityismetodia, jota kutsutaan destruktoriksi. Destruktori hoitaa tyypillisesti olion varaamien resurssien vapauttamisen.

ERG

Elektroretinogrammi. Verkkokalvon kaikkien solujen massapotentiaali mitattuna verkkokalvon yli. Aspartaatilla käsitellyssä retinassa nähdään pääasiassa näköreseptoreiden tuottama signaali.

fotoisomerisaatio

Fotonin absorption seurauksena valoherkän molekyylin tietyt elektronit virittyvät ja viritystilan seurauksena molekyylin avaruudellinen rakenne ja siten myös kemialliset ominaisuudet muuttuvat.

fototransduktio

Valoreseptorin toiminta. Valosignaalin muuttuminen sähköiseksi signaaliksi.

funktion prototyyppi

C-kielessä prototyypillä määritellään funktion nimi sekä paluuarvon ja parametrien tyypit. Prototyypissä ei määritellä funktion toteutusta.

glia

Hermosolukon ``tukisolukko'', esimerkiksi hermosolujen aksonien myeliinituppi. Glia-solujen ja varsinaisten hermosolujen välillä on joskus ns. gap-liitoksia, joten soluilla on oletettavasti myös informaation käsittelyyn liittyviä tehtäviä.

GNU

Lyhenne sanoista Gnu's Not Unix. Nimikettä käytetään Free Software Foundationin ja sen yhteistyökumppaneiden vapaaseen levitykseen asettamista ohjelmistoista.

harmaakiila

Harmaasuodin, jonka optinen tiheys muuttuu tietyssä suunnassa. Usein harmaakiila on lasikiekko, jonka optinen tiheys muuttuu kiekon kiertokulman funktiona. Yleensä kiekkomaisen harmaakiilan optinen tiheys on kiertokulman lineaarinen funktio.

imupipetti

Lasikapillaariputkesta kuumentamalla, venyttämällä ja sulattamalla valmistettu mikropipetti, jonka sisähalkaisija on mahdollisimman tarkkaan tutkittavan solun ulkohalkaisijan kokoinen.

ISA-väylä

IBM PC -yhteensopivien mikrotietokoneiden vielä suhteellisen yleisesti käyttämä laajennusväylä. ISA-lyhenne tulee sanoista Industry Standard Architecture.

kantaluokka

Olio-ohjelmointikielten oleellinen vahvuus rakenteisiin ohjelmointikieliin verrattuna tulee esiin perinnän kautta. Uusia luokkia voidaan luoda siten, että niiden kantaluokaksi otetaan jo määritelty luokka. Tämä uusi luokka perii kaikki kantaluokan ominaisuudet ja perityn luokan määrittelyssä näitä ominaisuuksia voidaan tarkentaa ja laajentaa.

konstruktori

Kun luokasta luodaan instanssi, kyseinen olio alustetaan yleensä kutsumalla tarkoitukseen erityisesti määriteltyä metodia, jota kutsutaan konstruktoriksi. Luokalle voidaan määritellä useita konstruktoreja, ja ne voivat ottaa parametreja, joiden perusteella olio alustetaan.

luokka

Olio-ohjelmointikielissä tietotyypit ja niitä käsittelevät funktiot voidaan kapseloida luokiksi. Luokka määrittelee uuden tietotyypin aivan kuten rakenteisten ohjelmointikielten tietuetyyppi. Luokan ei kuitenkaan tarvitse paljastaa itse tietorakennetta, johon luokan instanssin tila on tallennettu. Luokka voidaan määritellä siten, että sitä voidaan käsitellä vain luokan operaatioiden avulla. Näin voidaan luoda ns. abstrakteja tietotyyppejä.

metodi, operaatio, jäsenfunktio

Olio-ohjelmointikielissä luokan instanssin käyttö tapahtuu yleensä luokalle määriteltyjen operaatioiden kautta. Usein puhutaan myös jäsenfunktioista tai metodeista. Joskus termillä operaatio tarkoitetaan jäsenfunktion identiteettiä ja termiä metodi käytetään operaation toteutuksesta.

OLE

Lyhenne sanoista Object Linking and Embedding. MS Windows -ympäristössä käytetty prosessien välinen oliosuuntautunut kommunikaatiomuoto.

olio

Olio-ohjelmointikielissä luokan instanssia kutsutaan usein olioksi tai objektiksi. Oliota voidaan pitää muuttujana, jonka tyyppi on tietty luokka. Aina edes olion täsmällistä luokkaa ei tarvitse tietää. Perityn luokan instanssia voidaan viittauksen kautta käsitellä kantaluokan operaatioilla, jolloin olion täsmällisen luokan ei tarvitse olla tiedossa.

OMT

Lyhenne sanoista Object Modelling Technique. Oliosuuntautunut ohjelmistosuunnittelumenetelmä, jonka luokkakaavioiden notaatiota käytetään useissa CASE-työkaluissa.

optinen tiheys

Kappaleen optinen tiheys D määritellään kappaleeseen tulevan valon intensiteetin I₀ ja läpäisevän valon intensiteetin I suhteen logaritmina D = log(I₀/I). Kun vakiointensiteettistä valoa vaimennetaan suotimilla, joiden optinen tiheys tunnetaan, läpäisevän valon intensiteetti määräytyy siis suoraan suodinten optisesta tiheydestä I = I₀10^-D.

periferia

Verkkokalvon reunaosista usein käytetty nimitys.

reseptiivinen kenttä

Esimerkiksi gangliosolut ovat ``integroivia'' hermosoluja, jotka erityisesti verkkokalvon reunaosissa keräävät informaatiota suurelta joukolta näköreseptoreja. Aluetta tai solujoukkoa, jolta solu kerää signaalinsa, kutsutaan solun reseptiiviseksi kentäksi.

reseptori

Aistinsoluista usein käytetty nimitys. Reseptorisolu on aistijärjestelmän ensimmäinen osa, joka muuttaa aistittavan signaalin sähköiseksi signaaliksi. Myös välittäjäaineille herkkiä molekyylejä kutsutaan usein reseptoreiksi.

reseptoripotentiaali

Toisin kuin varsinaisilla hermosoluilla, esimerkiksi näköreseptoreiden sähköinen signaali on luonteeltaan analoginen signaali, jonka informaatio on koodattu signaalin muotoon (muutoksen amplitudi ja muutosnopeus).

retina

Verkkokalvo. Silmän näköreseptoreista ja reseptoreihin kytkeytyvistä välittävistä hermosoluista koostuva silmän pohjan solukerros.

sauvasolu

Näköaistinsolu, joka on erikoistunut heikossa valaistuksessa toimivaksi. Sauvasolujen osuus näköreseptoreista on suurin retinan periferiassa. Sauvasoluista muodostuvalla näköjärjestelmän osalla on suuri herkkyys, mutta huono erotuskyky.

SDI- tai MDI-sovellus

Lyhenteet MS Windows 3.1 -käyttöliittymistä käytetyistä termeistä Single Document Interface ja Multiple Document Interface. MDI-sovelluksen pääikkuna voi sisältää useita ns. dokumentti-ikkunoita.

synapsi

Hermopääte. Hermosolujen välinen kytkentä, jossa sähköinen signaali siirretään solusta toiseen kemiallisesti.

talamus

Väliaivojen osa, jonka kautta ihmisen aisti-informaatio hajuaistia lukuunottamatta kulkee aivokuorelle. Kytkentä aivokuoren ja talamuksen välillä on kaksisuuntainen.

tappisolu

Näköaistinsolu, joka on erikoistunut hyvässä valaistuksessa toimivaksi. Tapit toimivat osana värinäköä ja tarkkojen yksityiskohtien havainnointia. Tappien osuus näköreseptoreista on suurin verkkokalvon keskiosassa.

terminen isomerisaatio

Molekyylin lämpöliikkeen seurauksena tapahtuva molekyylin avaruudellisen rakenteen muutos.

tilakone

Tiloista ja tilasiirtymistä koostuva abstrakti käsite, jota käytetään paljon esim. ohjelmointikielten jäsennyksen kuvaamisessa. Tilakonetta voidaan kuvata suunnatulla graafilla, jonka solmut ovat tiloja. Tilakone on aina jossain tilassa ja siirtyy tilasta toiseen valitsemalla siirtymän saamansa syötteen perusteella.

virtuaalimetodi, virtuaalifunktio

Kun uusi luokka peritään jo määritellystä luokasta, osa kantaluokan operaatioista voi olla uudelleen määriteltävissä perivässä luokassa. Näitä operaatioita kutsutaan usein virtuaalimetodeiksi tai virtuaalifunktioiksi.